Tavoitteisiin ei päästy koirarintamalla, mutta tulihan tuota muuta aikaansaatua. Likka syntyi maailmaan maaliskuussa ja hyvin on selvitty.
Kuuralle sain tokon avoimen ykköstuloksen, mikä olikin suuri ponnistus. Hienoilla pisteillä tulos tuli ja siitä innostuneena otimme voittajaluokan uudeksi haasteeksi. Mutta katsotaan... Tunnarikapuloissa on meillä astetta enemmän työmaata:) Että saas nähdä loppuuko meillä yhteinen aika ennenkuin voittajaluokkaan selvitään.
Vertti on likan kanssa aivan ihana, vaikka tarkkana saa olla, jottei pieni immeinen jää viipottajan jalkoihin. Vertti onkin joutunut viimeiset yhdeksän kuukautta perehtymään vaunulenkkeilyn saloihin ihan urakalla. Tosin Vertti on metsälenkeillä luotettavin lenkkikaveri, vaikka tulisi issikkaletka vastaan:)! Päänvaivaa on aiheuttanut Vertin piiiitkällinen murkkuikä. Sillä on poikien kotkotuksia ollut ihan tarpeeksi. "Kurinpalautusta" olemmekin tehneet vähän väliä. Vertille on muistutettava, että se on porukan alimmainen ja töitä on tehtävä, vaikka naisia pyörii ympärillä.
Agility on ollut lähes kokonaan tauolla. Ajaminen Tampereelle on tuntunut niin ylivoimaiselta, että ollaan mielummin tehty kotipihassa tottista. Mutta katsotaan jos ensi kesänä olisi enemmän intoa, kun likkakin pärjää jo ilman maitobaaria. Kuopion reissuilla kävimme pariin otteeseen Hukka-Hallilla agilityä treenaamassa. Paikka on kyllä kuin unelma... Ihan jo sen takia voisin muuttaa Kuopioon... :)
Arttu on oma ihana itsensä. Markon ollessa reissussa, olemme Artun kanssa taas tutustuneet toisiimme. Kuonopanta on ihan ehdoton meidän yhteisillä lenkeillä. Ihan jo minun mielenrauhani takia. Arttu on yhdenmiehenkoira... eikä siihen kuvioon mahdu naista ja lasta. Kohta viikon ajan, kun olemme ollut ilman sitä miestä, on Arttu edelleen sitä mieltä, että viiden maissa ovi aukeaa ja kuningas saapuu kotiin... Yhteistä eloa ei paranna yhtään se, että minun hoidettavaksi jäi antibioottikuurin syöttäminen Artulle. Arttu on sitä mieltä, että hänen ruokansa on myrkytetty ja kaikkeen annettavaan on tästä syystä suhtauduttava suurella varauksella.
Katsotaan, mitä alkanut vuosi tuo tullessaan! Kalenteria on jo ahkerasti täytetty ja uusia mielenvirikkeitä suunniteltu.
Moikka! Sattumalta löysin blogisi. Meillä on Kuuran veli samasta pentueesta eli Verdi (W. Sarojin). Haaveilin agilityurasta sen kanssa mutta ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet olivat/ovat sen verran mittavia että hylkäsin ajatuksen. Verdi myös kasvoi suurikokoiseksi ja mietin rakenteen kestävyyttä kun itsesuojeluvaistoakaan ei tunnu lainkaan löytyvän. Edellisen koirani kanssa kilpailin agilityssa kolmosiin. Olemme keskittyneet kotitokoiluun ja koira on nopea oppimaan, älyssä ei ole mitään vikaa mutta tuo adhd. Vieraisiin suhtautuu myös epävarmasti. Kirjoituksistasi tunnistan hyvin oman koirani luonteen ja samanlaisten ongelmien kanssa on kamppailtu. Vinkunaa ja ylenmääräistä ääntelyä en ole saanut loppumaan näiden vuosien aikana kaikesta kouluttamisesta huolimatta. On ns. piippaaja. Jotenkin helpottavaa lukea että pentuesisarus kuulostaa identtiseltä oman koiran kanssa, kauan syytin itseäni levottomuudesta ja muista hankaluuksista. Moni asia on lieventynyt puhtaasti opettamalla mutta aika paljon piirteitä on ja pysyy.
VastaaPoistaOlet jaksanut sinnikkäästi kouluttaa Kuuraa pitkälle! Hatun nosto emännän hermoille. :) Hyviä vointeja ja lumisia (vai kuraisia) lenkkejä!
- Sini P
Tervehdys! Onpas kiva kuulla Verdistä:) Ja taitavat olla tosiaan samasta puusta veistettyjä. Missäpäin maailmaa asustatte? Olisi kiva nähdä ihan livenä Kuuran veli. Terv. Maija
Poista