sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Stressivatsaa

Vertillä on stressivatsa...

Ennen treenejä on vatta sekaisin, treenien aikana iskee kushätä, treenien jälkeen on äkkiä päästävä tien poskeen...
Sanotaan, että koirat ja omistajat muistuttavat ulkonäöltään toisiaan, mutta kyllä meillä taitaa Vertin kanssa olla ihan toisenlainen yhtäläisyys.

Kävimme Kuuran ja Vertin kanssa seikkailemassa Laipanmaassa ja kokeilemassa uusia reittejä. Reiteillä ei talvisin tunnu olevan paljoakaan liikennettä. Tapasimme venäjänajokoiran, joka kävi tutka kaulassaan katsomassa, mitkä pitkäjalat siellä viipottaa. Kuuran annoin käydä räyhäämässä, onneksi kaveri tajusi, ettei valkoisesta matamista lähde muuta kuin paha ääni ja tuikea katse. Vertin sain kiinni ja jalalla hätyytin venakon pois.

Keskellä männyn taimikkoa Kuura ja Vertti seisoivat jäykkinä paikoillaan, odottivat minua ja eivätkä uskaltautuneet mennä katsomaan, mikä edessä oli. Sieltä löytyi tuliterä retkipatja! Täytyihän se mukaan kerätä. Paluumatkalla kyselin jänismetällä olleilta miehiltä, oliko heiltä pudonnut metsään patja, mutta omistajaa ei löytynyt, joten hienon patjan sain.

Mutta se Vertin stressivatsa... ei myöskään kestä pitkiä lenkkejä. Pöksyt kurassa päästiin kotia ja meinasin pestä kaveruksen takamuksen, ennenkuin sotkee paikat - mutta eihän meillä tullut vettä!

Pienessä paniikissa jo soittelin työmiehelle Sappeeseen, että nyt on putket jäässä!!! Mutta onneksi vesi oli poikki jostain muualta ja katko kesti vain hetken aikaa.



Mutta tässä vielä naamakirjassakin ollut videopätkä. Siellä se näkyy nuoruuden koti 1:06 kohdalla.
Kuopio on hieno kaupunki, vielä kun saisi tuon toisen puoliskon uskomaan sen....;)