Lintuja ja Linnoja

Metsämiesten kulta-aika alkaa olla käsillä. Komppania Arttu & Marko ovat jo ehtineet tehdä kaksi metsästysreissua tälle syksylle. Ensimmäinen reissu Ilomantsiin heti 10. päivä syyskuuta, kun linnustus alkoi, ja toinen viime viikolla Muonion suuntaan.

Ilomantsin reissu oli Artulta semmoista "häröilyä" niinkuin Marko tämän asian ilmaisi. Oli sopivasti peräänmenoja ja aavistuksen verran törmäilyjä lintujen kanssa. Tästä syystä Ilomantsin reissulta on kuva vain metsästäjästä ja vanhasta ukkometsosta, ilman koiraa. Kuulemma koira pääsee kuvaan vasta, kun on ansainnut paikkansa tämän komean linnun vieressä.

Artun törmäilyjä lintujen kanssa on oikein porukalla pohdittu. Yhtä syyllistä etsitään nyt nenäpunkista, joten koko konkkaronkka on laitettu Interceptor - kuurille. Tällä kuurilla pitäisi päästä eroon niin piiskamadoista, sukkulamadoista, keuhkomadoista, ranskalaisesta sydänmadosta, sikaripunkista, syyhypunkista kuin siitä nenäpunkistakin...

Poikien Muonion reissu sujui aavistuksen verran paremmin Artun kannalta. Reissun ensimmäiset päivät tosin taisivat olla lähinnä kurinpidollisia päiviä... Riistakontakteja Artulla oli, mutta tyylikkäillä peräänmenoilla höystettyjä. Reissun kuudentena päivänä tuli nappisuoritus, josta palkkana Artun seisonnalta ammuttu riekko. Seisontoja oli viimeisenä päivänä viisi, joihin jokaiseen Marko pääsi antamaan etenemiskäskyn eikä peräänmenohalukkuutta liiemmin esiintynyt. Artussa on siis vielä toivoa...




Muoniossa Artun kaverina oli myös lupaava suomenpystykorva Ullastiina Pilke eli nuori neiti Pilke. Arttu ja Pilke tulivat hyvin toimeen, vaikka nuorella neitokaisella olisi voimia vielä riittänyt pieniin iltapaineihin.







Vertti ja Kuura ovat vuorostaan saaneet oppia Linnan Teemun "mestarillisessa" agilitykoulutuksessa. Koulutuksen järjesti meidän oma seuramme Tampereen koiraurheilijat.

Koulutuksessa käytiin ihan perusjuttuja, kuten pakkovalssia ja takaaleikkausta. Onhan se totta, että on eri asia treenata MM-kilpailuja silmällä pitäen kuin mukavia yhteisiä hetkiä varten. Hyviä ohjeita saatiin, mutta ehkä kaikkea ei ehditä meidän treenimäärällä tekemään... Kuinkas ne menestyksen sanat menivätkään, ei yritetä tehdä vaan tehdään!:)


Syyskuu on ollut kiireistä, mutta tapahtumarikasta aikaa. Ollaan tavattu Patchcoat - ausseja, käyty Tampereella treenailemassa ja kisatalkoissa, hoidettu hampaita ja nenäpunkkeja ja ennen kaikkea nautittu syksyisestä metsästä.

Tässä muutama kuva ahkerasta metsätyömiehestä, joka sinnikkäästi jaksaa kulkea työpäivinä mukanani leimikoita rajaamassa.

Ruokapolitiikkaa

Kurjimus kärsi ensimmäiset neljä elinvuottaan jatkuvasta korvatulehduskierteestä. Antibioottikuuria toisen perään, välillä bakteeri- ja välillä hiivatulehdukseen. Kokeiltiin eri ruoka-aineiden poistamista ruokavaliosta ja toinen toistaan kalliimpaa erikoisruokaa. Korvatulehdusten aiheuttajat löytyivät allergiatestin avulla, joka tehtiin Kuopiossa Eläinlääkäri Tuhatjalassa. Verinäyte käytettiin ison lätäkön toisella puolella ja saatiinhan sieltä aika selkeät tulokset.
Kuura todettiin allergiseksi sian-, lampaan- ja ankanlihalle, vaalealle kalalle, soijalle, vehnälle ja ohralle. Ei siis punaiselle lihalle taikka riisille, jotka ensimmäisenä ruukattiin pois ruokavaliosta.

Ja mikä onkaan ollut vastaus ongelmiimme... Jahti&Vahti kana&riisi-kuivamuona :) Agrimarketeista löytyvä Suomen rehun valmistama koiran täydennysrehu, jonka hinta ei päätä huimaa. Ruokaa on nyt kokeiltu useampi kuukausi ja korvat ovat olleet terveet, varpaanvälit eivät punoita ja turkki on ollut hyvässä kunnossa.

Kasvismössöä, kanansiipiä ja pakastettua kalkkunaa syötin Kuuralle silloin, kun oli vielä intoa säätää ruokien kanssa, mutta kyllä nyt helppous on vienyt voiton ja kuivamuonat ovat meillä kunniassa.

Arttu on syönyt jo pitemmän aikaa Jahti&Vahtia, vaikka olen vähän vieroksunut koko ruokamerkkiä. Arttu on ollut hyvässä turkissa ja ruoka tuntuu maistuvan, kun sekaan heittää vielä vähän naudanlihaa ja lohiöljyä.

Vertti saa vielä Royal Caninin Juniori-ruokaa ainakin vuotiaaksi asti ja sen jälkeen katsotaan sitten, millä ruoalla jatketaan.

Lumisadetta, mutta selkeää piristymistä

Alkaa lomaviikko vedellä viimeisiään.
Sateinen viikkohan tuo on ollut, mutta hetken on saanut huilahtaa.

Kuurakin on saanut torstaisen humalansa nukuttua pois. Hampaan leikkaus sujui hyvin, ei ollut tulehtunut eikä mitään muitakaan ongelmia. Surkea näky neiti kuitenkin oli kylppärin lattialla maatessaan... Mutta selkeää piristystä on jo tälle päivälle tapahtunut. Jalkapallon, kiven ja klapin olen saanut huutaa suusta pois. Ja Marko yhden Vertin luun.

Kuura kyllä kosti kaiken tämän häneen kohdistuneen epämiellyttävän toiminnan ja päätti pudottaa turkkinsa taas kerralla.