Muonion mantuja tallaamassa

 

 

Arttu kartutti askelmittariaan eniten tällä reissulla. Taivalta on jokaiselle päivälle tullut 25 kilometristä aina 45 kilometriin. Me perässä hiihtäjät olemme tyytyneet vajaan kymmenen kilometriin retkiin. Olemme Vertin kanssa enemmän panostaneet ajoittamaan nuotiohetket sopivaan rakoon.

Ensimmäisen päivän riistasaldo jäi heikoksi, vaikka jo vartin vaelluksen jälkeen Arttu yhytti metsopoikueen. Markolle tuli hyvä tilanne ampua ukkometso, mutta jostain syystä lintu ei tippunut. Kyllä näkymätön ruoska vilahteli, kun ei lintua löytynyt mistään. ”Varma paikka osua ja ohi meni!” Riekkojen kanssa Arttu hölmöili eikä malttanut ottaa kiinteää seisontaa. Teerejä alueella tuntui olevan paljonkin, mutta arkoja ja koiran edellä juoksevia. Tiukkaa teki Artulla, kun linnut vaan pölähtelivät ilmaan pitkän jäljestämisen jälkeen. Päivän saldo jäi nollaksi, vaikka tilanteita oli paljon.



Arttukin osaa ottaa huilitauot vakavasti. Back On Track-loimi on ollut ahkerassa käytössä

Vertti osoitti olevansa mainio metsästyskaveri. Mukana-käskyllä kuljimme noin kymmenen metrin päässä Markosta ja Artun tehdessä töitä kauempana edessä. Ampumiset Vertti otti tyynesti eikä Artun nopeat takaaohituksetkaan tehneet tiukkaa. Vierellä pysyttiin, kunnes tuli aina huilihetki ja vapaus koitti Vertillekin. Soiden ylitykset menimme vapaana, koska mättäältä mättäälle kulkeminen koira vasemmassa jalassa kiinni ei onnistunut millään.

 

Niin kauan kuin sää on ollut hyvä, olemme Vertin kanssa kulkeneet ahkerasti metsästäjien perässä. Mutta nyt keli on täälläkin muuttunut kylmänkosteaksi, tarjouduimme täyttämään polttopuuvarastot ja tiskaamaan astiat... Oman lenkkimme käymme vielä heittämässä ja katsomassa tuleeko niitä pelottavia poroja vastaan... :)

Koko reissun saldo on ollut kolme riekkoa ja yksi ukkometso. Saa nähdä tuleeko iltapäivästä vielä lisää täytettä illan riekkopataan. Huomenaamuna suunnataan kohti kotia Kuopion pysähdyksellä.

Reissun ensimmäinen riekko