Lupausten aikaa

Aloitan aina vuoden uutena ihmisenä. Ainakin mielessäni kuvittelen putsaavani pöydän joulun ja uuden vuoden pyhien aikana, jotta saan aloittaa "tyhjästä".

Vertti saa osallistua myös näihin talkoisiin. Vertti lupaa opetella kävelemään vetämättä hihnassa, tämän lupauksen Vertti aikoo lunastaa jo tammikuun aikana. Ei aleta lepsuilemaan ja antamaan itselle liikaa löysää tavoitteen toteuttamiseen.
Mutta Vertti haluaa myös oppia kävelemään nätisti muualla kuin pimeillä hiekkateillä, jossa kaikki vastaantulevat ovat enemmän tai vähemmän pelottavia.

Minun lupaus Vertille on, että käymme kerta viikkoon kylillä, olkoon se sitten Pälkäne tai Tampere, mutta ei aina se sama soramontun ohi menevä reitti, jossa vain lehmät meitä tervehtivät.

Toinen Vertin lupaus tälle vuodelle on osallistua alokosluokan tokokokeseen sekä mölliagikisoihin. Nämä lupaukset lunastetaan loppuvuodesta. Näissä meillä on hommaa molemmilla, mutta jos tänään aloitetaan päämäärä kirkkaana, voisi näissä onnistuminen olla teoreettisesti mahdollista. Tuloslupauksia emme aseta. Verttikään ei halunnut...

Kuuran panos yhteiseen hyvään on kunnon kohottaminen. Tämä olkoon Kuuran ja minun henkilökohtainen kamppailu. Toinen toisiamme motivoiden teemme töitä tämän eteen.
Otamme tavoitteeksi tehdä kerta viikkoon porukalla sellainen treeni, jossa myös Kuuran villapaita kastuu eikä vain minun.
Minun lupaus Kuuralle on, että laitamme paikat kuntoon, jotta tämä lupaus voidaan lunastaa. Kuura saa nivelhoitonsa ja minä lupaan käydä näyttämässä tuon vaivasenluuni...

 

Artulle ja Markolle en lupauksia aseta. He tallatkoon omat polkunsa, kunhan vain saapuvat reissuiltaan ehjinä takaisin ja ehkä jotain hyvää repussaan:)