Syksyn tuulahduksia

Elokuun viimeisiä päiviä nautitaan. Täysin siemauksin, koska tiistaina alkoi neljän päivän loma!
Lomareissut tosin jäävät nyt tällä erää haaveeksi.

Kuuralle on varattu torstaiksi hampaanpoisto Hakametsän eläinlääkäriin. Yksi alaposkihampaista täytyy leikata pois. Se on jossain vaiheessa Kuuran kivirikasta elämää haljennut ja toinen "kruunu" puuttuu. Saa nähdä, kuinka kipeä likka saadaan torstai-iltapäivänä hakea.

Elämänmenoa puolikas hammas ei ole haitannut, mutta eläinlääkäri oli vahvasti sitä mieltä, että pois se kannattaa ottaa :( Kuulemma moni koira on piristynyt, kun hammasvaivat on saatu hoidettua kuntoon.

Kuurahan tosiaan sitä piristystä kaipaakin... juu-u...  

Torstaina vien myös auton kolarikorjaamolle maalattavaksi. Kiitos poikien, jotka alkuvuodesta heittelivät kananmunia vastaantulevasta autosta. Auton keulaa koristaa pieni söpö kananmunan jättämä lommo. Niin ihmeellinen se oli, että pitkänäperjantaina täytyi vakuutusmiehen tulla jälkeä tarkastelemaan.

Mutta Vertti Vempula Veepiskukko Vepsis! On alkanut nostamaan jalkaa, eikä enää vaan tyttöpissejä!:)

Ja toinen saavutus Vertin elämässä on tapahtunut kotiolojen parantumisena. Aikaisemmin portaita mentiin vain ylös ja sylikyydillä alas, mutta nyt tullaan jo reteesti itsevarmalla askelluksella alas.





Lenkkeily on ollut meidän viime aikaisin "suurin" harrastus. Agilityä ollaan käyty Tampereella tekemässä, mutta kotona ollaan ihan vaan nautittu rapsutuksista ja yhteisistä hetkistä. Ja on ihanaa huomata, että ei tarvitse aina olla miettimässä seuraavia treenejä, vaan voi myös joskus vain haistella suontuoksuista turkkia ja silitellä pinkinpunaista vatsaa. Toisin sanoen, kotikoirakin on aika ihana asia:)

Syylliset

Sain eilen kyytiini kaksi epäilyttävän näköistä kaveria, toisen jouduin pelastamaan niska-peppu-otteella suo-ojasta, toinen sentään pääsi omin avuin kipuamaan ylös. Tämännäköiset syylliset sieltä ojasta löytyi...

Metsä kyllä raikui, kun yritin estää rikoksen tapahtumista, mutta ei auttanut.

Sentään toisen rikoksen sain ennaltaehkäistyä. Kaverukset olivat kepin lumoissa, kun metsäuran viereisestä kuusen taimikosta lähti 20 metrin päästä sarvipäinen valkohäntäpeura. Taimikko ei ollut kuin metristä, joten iso elukka erottui hyvin. Ilmeisesti se oli ollut koko ajan makuullaan, kun olimme kiertäneet kuusentaimikon ympäri. Sitten sen kantti petti... Kyllä tuli kiire; "Juhuu, jahuu, jes, tsäpää!!!" Kumpikaan ei huomannut peuraa, jonka valkea perävalo vilkkui vielä pitkän matkaa. Taimikon päässä Kuura hoksasi ja nosti kuonon ilmaan, että jotain täällä tapahtui, josta hän nyt kyllä jäi paitsi.... JA EIKUN LISÄÄ VAUHTIA JA ÄÄNTÄ ja nokka kohti autoa.

Syylliset joutuivat ensin saunaan huuhdeltavaksi, mutta rangaistus ei ollut riittävä. Joten lisärangaistuksena porukka joutui takaisin telkien taakse, suuntana satama. Siperiaan asti ei onneksi tarvinnut porukkaa lähettää, mutta muutaman uintireissun lopullinen puhdistautuminen vaati.

Hyvä jätkät...

Tokokoe 21.8.11 Luopioinen, tuomarina Tuire Marjamäki

Pojat valmistautumassa kokeeseen suoritusnumerolla yhdeksän. Arttu oli jo tässä vaiheessa bongannut kaikki kokeeseen osallistuneet naiset...

Ensimmäisenä liikkeenä luoksepäästävyys. Arttu oli iloinen oma itsensä, vaikka tuomari katsoikin hampaat.




 Arttu pysyi paikallaan, vaikka rivistä nousi useampi koira. Selvästi kuitenkin näki, että tiukkaa teki. Etenkin vieressä oleva tyttötolleri olisi varmaan ollut Artun mieleen...





Arttu, alokasluokka sij.3/6



Kaiken kaikkiaan liikkeet sujuivat arttumaiseen tapaan. Paljoa ei tokomaista kontaktia nähty, mutta tuomari tykkäsi Artun seuraamisesta. Kaikista liikkeistä tuli pisteitä ja lopputuloksena 155,5 pistettä ja kakkostulos. Harmillisesti paikallaolon aloituksessa Marko joutui antamaan kaksi kertaa maahanmeno-käskyn ja päätteeksi kaksi sivulle-käskyä.

Mutta tuomarin kommentti taisi olla, että "hienoa, kun jätkät ovat lähteneet kokeeseen!":)

Seuraavaa koepaikkaa varaamaan, kyllä se ykköstulos sieltä vielä tulee:)

Kuuran kanssakin kävimme kokeessa testaamassa, kuinka meidän uusi väsytystekniikka toimi. Ennen koetta juoksutin Kuuraa kahdella pallolla lähipellolla ja vielä koepaikan lähellä metsässä. Kokeeseen mentäessä Kuuralla roikkui kieli pitkällä ja läähätti kuin viimeistä päivää... Hirveää koiran kidutusta...!

Mutta kannatti! Paikallaolosta 8 pistettä. Kuura äänteli minun lähtiessä, mutta oli hiljaa lopun aikaa! Jes! Ei siis jatkuvaa huutoa ja ulvomista vaan rauhallista maassa makaamista.

Kaikista liikkeistä saimme pisteitä, mutta tietenkin palloleikin varjopuolena on se noudon pilalle meno:) Viis siitä - nyt meillä on työkalu, jolla lähdemme seuraavaan kokeeseen. Liikkeet me osaamme, kunhan saamme vaan päännupit kuntoon. Eli hyvä likat:)!

Sitten näitä muita kuulumisia. Vertiltä löysin reiän poskesta, joko se on tulehtunut punkin purema tai jonkun hammas on kolahtanut siihen. Täytynee nyt seurailla ja puhdistella ahkerasti. Lääkäriin mennään loppuviikosta jos reikä ei osoita paranemisen merkkiä. Kuuralta vuorostaan bongasin haljenneen poskihampaan. On varmaan ollut jo jonkin aikaa halki, kun ei tunnu aristelevan sitä. Se täytyy käydä näyttämässä heti kunhan saamme ajan eläinlääkärille.

Arttu ja Marko epävirallisissa tokokokeissa

Nyt on poijjaat käyneet kokeilemassa taitojaan ensimmäisissä epävirallisissa tokokokeissa.

Epikset järjesti Tuuloksen Koirakerho kauppakeskus Tuulosen parkkipaikalla. Tuomarina toimi Krista Karhu Koirakoutsista.

Epis suoritettiin virallisten tottelevaisuuskoesääntöjen mukaan.

Parkkipaikka oli haasteellinen koepaikka. Vieressä kulki autoja ja ihmisiä, alusta oli suht karkeaa soraa ja lisäksi samaan luokkaan sattui vastikään juoksuissa ollut narttu... Mutta hienosti pojat veti!

Paikkamakuussa Arttu piippaili, mutta pysyi paikallaan. Perusasennot olivat vähän hakusessaan, selkeästi miehisiä kalleuksia piti suojella terävältä soralta. Mutta kaikki liikkeet onnistuivat - ja lopputuloksena 165 pistettä eli 1.tulos ja luokan voitto!


Huomenna olisi sitten edessä viralliset tokokokeet, toivotaan, että menee yhtä hyvin kuin tänään!