lauantai 28. huhtikuuta 2012

Voi Kuura...

*Nautitaan elämästä*

...mikä ihme tuli?


Ei mennyt koe ihan niinkuin olin kuvitellut. Kyllä koirat osaavat yllättää niin hyvässä kuin pahassa.

Meidän "pohjanoteeraus" tokokoe 28.4.12 pisteillä 49/200!!!

Alkuvalmistelut
  • Aloitettiin aamu hyvällä aamiaisella. Ei liian tuhdilla, mutta ei varmaan jäänyt ihan törkeä nälkä. Käytiin puolen tunnin metsälenkillä. Saavuttiin koepaikalla 1,5 tuntia ennen luokan alkua ja tehtiin n. 40 minuutin kävelylenkki ja leikittiin pallolla. Käytiin koepaikalla rauhoittumassa ja mentiin autoon juomaan ja huilailemaan. Varttia ennen luokan alkua otettiin palloleikit ja vein pallon piiloon ilman, että Kuura hoksasi.
Itse koesuoritus
  • Paikallaolossa jouduin antamaan kaksoiskäskyn maahan. Kuura haukkui, kun lähdin, mutta hiljeni.... mutta mutta... nousi kesken paikallaolon istumaan ja kävi maate ennenkuin aika tuli täyteen. Positiivista oli, että viereinen koira oli noussut ja mennyt Kuuraa kohti, mutta Kuura ei lähtenyt paikaltaan.
  • Kuura ei seurannut, jouduin antamaan lisäkäskyjä. Ei pysähtynyt perusasentoon. Ei jäänyt maate. Ei pysähtynyt luoksetulossa. Kääntyi seisomisessa taaksepäin. Ei odottanut nouto-käskyä vaan nouti itsenäisesti. Ei noussut kuin kerran kaukokäskyissä. Ei jäänyt istumaan hypyn taakse vaan tuli samantien takaisin.... Mitäs muuta.... Siinähän ne liikkeet sitten olikin!:)
Oli sellainen henkimaailman käsissä oleva koe.
Ei harmita se, että liikkeet meni huonosti. Eikä hävetä se, että oltiin niin surkeita yleisön edessä.
Se, mikä harmittaa on se olotila, mikä Kuuralla oli koetta suoritettaessa. En vain saanut sitä rauhoittumaan. Kuura veti kierroksia niin paljon, että se ei saanut pidettyä pakettia kasassa.

Voi Kuura... Nyt puretaan tilanne auki ja lähdetään nollasta liikenteeseen. Tai siitä 49 pisteestä...
Vielä ei luovuteta. Kuurasta ei tule ikinä huipputokokoiraa, mutta kaikkensa se yrittää ja minun pitää löytää ne työkalut, millä saan sen luottamaan itseensä ja meihin. Ja tietysti minun on luotettava siihen ja unohtaa turha jännittäminen.

Kiitos Roosa-tätskän emännälle kriisiavusta:)

Tätähän tämä koiran "kouluttaminen" on. Ikinä ei tule valmista, ja aina oppii uutta.

5 kommenttia:

  1. Mukavaa et jos olin avuksi. Sitä vartenhan ystävät ovat. Tsemppiä seuraaviin toko-kisoihin. Kyllä se yhteinen sävel viel löytyy kisoissakin :)

    -Marida-

    VastaaPoista
  2. Leipokaas kimpassa mutakakku, se auttaa kaikkeen. Ohje plokissa. Ja sit uus yritys. Suklaahan toimii aina! :)

    VastaaPoista
  3. Miten musta tuntuu, että käyn näitä samoja fiiliksiä läpi päivittäin - lasten kanssa...

    Tsemiä treeneihin, kyllä se siitä!

    T. Puntarin koirakuiskaaja

    VastaaPoista
  4. Voi Kuura, eikö se ymmärrä sinnuu!!!! :) Kevättä rinnassa ja intoo täynnä kuin vappuilmapallo. Maijalle: syö suklaata ja soita siskolle! :D

    Terveisin,
    Vanahin sisko

    VastaaPoista
  5. Maija, sulle on haaste blogissani http://miimi.vuodatus.net/

    VastaaPoista